Kauniit syksyvärit Kanadan puolella

Pitkästä aikaa kun olen viimeistään kirjoittanut. Päätin että tulee tällä kertaa suomeksi, että välillä kaikki pysyy mukana =). Se on myös itselleni hyvä harjoittelu. Vaikka Jyrin kanssa puhumme suurin osa suomea, niin kirjoittaminen on niin erilaista ja paljon vaikempaa. Niin kielioppi voi jo heti unohtaa. Pistin aika paljon kuvia koska oli mahdotonta valita. Otin melkein 400 kuvaa, ja en yleensä olekaan mikään kamerahullu...

Mulla on opiskelukaveri Turusta opiskelemassa Kanadan Quebecissä. Nina aloitti opiskelu samaa aikaa kun minäkin, ja olemme tehnyt töitä yhdessä Stadga r.y:ssä. Pari viikko sitten, kun mietin mitä kaikki haluan nähdä, niin laitoin Ninalle viestin. Hän innostui ja tilasin heti linja-auto liput. Keskiviikko yönä klo. 00.20 bussi lähti ajamaan Montrealia päin ja sieltä jatkasin matkani Quebecin Ste-foy kaupunginosaan. Nina tuli ottamaan minua vastaan kun saapusin asemalle 8.50 aamulla. Yksi Ninan kavereista oli luvannut näyttää mulle kaupunki, kun Ninalla itse oli koko päivän täynnä opiskelua. Heti kun sain vaihdettu vaatteita ja jätetty rinkka, lähimme kohti Quebecin vanhaa kaupinkia. Käveltiin ympäri Angen kanssa ja oli helppoa vaan nauttia näkymästä. Quebec on täysi ranskankielinen kaupunki ja jopa muistuttaa paljon eurooppalaisesta kaupungista. Illalla päätimme Ninan kanssa kokata ja teimme pastaa ja jauhelihakastiketta. Tosi hyvää, ja olihan se myös mahtavaa puhua taas ruotsia.



Ange näytti mulle vanha kaupunki ekaksi. Pari eri katuja.



Jonkin verran mukulakivikatuja, eurooppalainen kaupunki tuli mieleen.
Oli pikkasen sateinen päivä, mutta sain aika hyvä kuva vahasta linnasta, joka on nykyään hotelli.


Perjantaina jatkasimme leikkiä turisteja ja mentiin kävelemään ympäri kaupunkia. Teimme vähän lisää vanhasta kaupungista ja sitten mentiin observatorio-toriin ja hienoon puistoon kävelemään. Illalla olimme jo aika väsyneitä ja päätimme syödä eilisen jäämiset ja mennä oluelle yliopiston baarille.


Heh, Crocks-kauppa. Ei pelkästään meidän tuttu malli löytyi,
vaan varmaan kymmensiä eri malleja. Jos crockseista tykkää,
niin tätä kauppa oli taivas.
Toinen kuva on observatorio-tornista.



Lisää kuvia vanhasta kaupungista. Jos katsotte kunnolla,
niin voitte nähdä polkupyöriä seinässä. Mielestäni aika hauska!

Lauantaina teimme kallio-lintu-retki. Bussi-matka kesti reilu tunti ja edessämme oli mahtavat maisemat. Paikka oli eri kanadais hanhilaijen välilaskupaikka, mihin ne tulevat joka syksy ja kevät. Valitettavasti hanhet olivat jostain syystä myöhäitä tänä vuonna ja siellä oli vain pari kymentä tuhatta vertaen yleensä jopa monta sataa tuhatta lintuja. Päätimme tehdä kallio-retken ensin hienoon näköala-paikkaan ja sen jälkeen mentiin alas merelle.



Sain puhua suomeakin retkellä. Vasemmalta Nina, Johanna, Anna, Frida.
Johanna oli teekkari-opiskelija tampereelta ja oli ihan mukava puhua jonkun
kanssa suomea =)
Toinen kuva näkö-ala-paikasta, n. 150 metri korkea.


Syksypuita ja ne valkoiset pienet "jotain", ovat hanhet,
mutta niistä oli tosiaan vaikea saada kuvia. Järkkäri-kamera olisi ollut paikalla.

Lauantaina pari Ninan kavereista piti tuparit, mihin me menimme viettämään iltaa. Ennen sitä saisin tosiaan maistaa aitoa Quebeciläistä ruokaa, jonkin nimi oli poutine tai jotain siihen suuntaan. Se oli rankalaisia juustolla ja ruskea kastikkeella. Mielenkiintoinen ja aika suolainen lautanen.

Sunnuntaina lähtimme menemään Montrealia päin. Tapasimme Ninan tuttava, Sara siellä. Nina oli tavannut Sara Perussa kesällä kun hän oli tapamassa poikayvstävänsä siellä. Käveltiin entien täälläkin ympäri. Oli hieno kaupunki. Ehkä pikku New York, mutta tunnelma oli enemmän boheeminen.


Taas kiivettiin kallioita että saisimme hienot näkymät. Pohkeet jopa vähän jumissa...


Patsas oli mielestäni tosi hieno ja syyspuut kauniita.


Illalla Sara oli lähdössä syömään illallinen ystävänsä kanssa ja en tiedä miten, mutta yhtäkkiä minä ja Nina myös istuimme pöydällä Charlesin luona. Saimme pääruokaa, salaattia ja piirakka. Kanadassa 13.10.2008 vietetään Thanksgivingiä, ja illallinen oli sitä varten. Ihmiset ovat täällä niin kilttejä.

Bussimatkani kotiin ei ollut paras mahdollinen, mutta siitä en jaksa enemmän kertoa, kun että saapuin Albanyssä 2 tuntia myöhemmin kun piti. Sain vain 3 tuntia unta ennen kuin piti mennä aamutreeneihin, mahtavaa. No mutta vaikka pikkasen huono loppu, reissu oli silti tosi onnistunut, ja erittäin suuret kiitokset Ninalle ja kaikki hänen ystävilleen!